Katri Manninen
Miten työaikaa pitäisi mitata – vai pitääkö ollenkaan? Voiko tuloksilla määritellä palkkaa? Onko työajanmittaus inhottava rasite vai autuas turva?
Koen, että jaan aika monen ikäiseni tuntemukset: kellokortit kuuluisivat historiaan, ja turhauttaa kirjailla itseään sisään ja ulos, kun työvälineet kulkevat aina mukanani jo puhelimen kautta.
Olen viime aikoina pohtinut suhdettani työaikaan, tai lähinnä sen mittaukseen. To be honest, kaipaisin vapautta ja kokonaistyöaikaa. Se ei tunnu kuormittavalta tai ahdistavalta, vaan rentouttavalta. Toisaalta taas, tuntuu kivalta pitää vapaapäiviä kertyneillä saldoilla, kun voi hyvällä omalla tunnolla olla ansaitulla vapaalla.
Tuttu on turvallista, mutta fakta on, että työajan mittaaminen tulee muuttumaan. Sehän muuttuu jo tällä hetkellä, kun uusi työaikalaki astuu voimaan ensi vuoden alussa. Oli jo.. aika! Viimeksi lakia päivitettiin vuonna 1996. Miettikää, kuinka paljon työelämä on siitä muuttunut!
Työaikalain uudistus on askel oikeaan suuntaan: siinä tunnistetaan työnteon mahdollisuudet ajasta ja paikasta riippumatta, liukumat joustavoituvat ja työntekijälle annetaan vapaammat kädet rytmittää itse omaa työaikaansa.. Uudistukset ovat hyviä, mutta sangen varovaisia vielä. Väitän, että työaikalaki 2030(ish) on se, joka ns. räjäyttää pankin.
Mitä täysin remontoidussa työaikalaissa pitäisi tunnistaa?
Etätyö on työtä siinä missä muukin
Tulevaisuudessa etätyö tulee jäämään sanana historiaan. Työ on työtä, tapahtuu se sitten kotona, kahvilassa, omalla toimistolla tai yhteistoimistossa.
Aivotyössä kellokortit saisivat jäädä historiaan. Tuottavuus ja kuormittavuus ratkaisevat!
Manuaalinen työtuntien kirjaus ei palvele koko ajan lisääntyvää aivotyötä. Globaalissa maailmassa joku tekee aina töitä. Töitä tullaan tekemään erilaisissa rytmeissä ja eri tavoilla, jolloin työtuntien kirjaus ei yksinkertaisesti enää toimi siten, kuin mitä me olemme tottuneet.
Pelkästään tuloksia laskemalla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, pötkijät kun helposti uupuvat.
Työn tulos on tottakai se, mikä merkitsee, mutta koska me ihmiset olemme erilaisia, ei pelkästään tulosten katsominen ole järkevää, ei yritysten eikä työntekijöiden kannalta.
Vapaammissa työajoissa ratkaisevaa on tunnistaa ihmisten erilaiset tavat tehdä töitä ja kokea kuormitusta. Hyvässä työpaikassa sanoitetaan halutut tulokset ja puhutaan kuormituksesta: kun tavoitteet ovat selvät ja tehtävän aiheuttama kuormitus ja resurssit tunnistettu, ei manuaalista kellokorttiseurantaa tarvita!
Työpaikalla tarvitaan yhteiset pelisäännöt
Kun emme työskentele enää agraariajan rytmillä vaan rytmitämme työtämme vapaammin, tarvitaan työyhteisöihin uusia pelisääntöjä. Pelisäännöt voivat olla mitä tahansa: päätetään, yhteiset toimistoajat, sovitaan palaveripäivistä, tehdään linjaukset siitä, milloin pitää olla tavoitettavissa - mikä kullekin yhteisölle parhaiten sopii! Hyväksytään, että ihmiset ovat erilaisia: jos tulee toimistolla klo 11, ei tarkoita että olisi laiskuri, eikä illalla sähköpostin lähetyksestä saa työnarkkarin leimaa.
Pomojen pitää pystyä johtamaan työajattomassa ajassa
Työajan seuranta on helppo keino pomoille johtaa alaisiaan: on määritelty, milloin työntekijä on työnantajan käytettävissä ja seuranta mittaa suoriutumista. Kun työaikaa ei enää mitata perinteisin keinoin, tämä vaatii johtajilta ja esihenkilöiltä uusia johtamisen taitoja: kykyä sanoittaa tavoitteita ja pelisääntöjä, hyvää ja luottamuksellista suhdetta alaisiin, alaisten osaamisen ylläpidosta huolehtimista, apua ja tukea itsensä johtamiseen. Hetkinen, siis taitoja joita pomoilta vaaditaan jo nyt! Eli bossit, ei hätää: mitään maata mullistavaa ei tapahdu, johtamistaitojen merkitys vain kasvaa!
Itseään pitää osata johtaa – viimeistään nyt!
Hei työntekijä, johtaminen koskee myös sinua! Myös johtamistaidot ovat työtaitoja. Tässä tapauksessa itsensä johtamisen taidot korostuvat, kun ei voi tuudittautua kellonkortin vietäväksi. Tunnista tapasi tehdä töitä, rytmitä työtäsi, kuuntele kehoasi ja mieltäsi, luo työlle sisäisiä dediksiä ja tavoitteita.
Mutta tätäkään ei tarvitse säikähtää! Oman työnsä johtamista voi ajatella kuin projektina: paljon tarvitsen tähän aikaan, mitkä ovat ulkoapäin tulevat rajoitteet, missä järjestyksessä toimin, missä työskentelen ja mikä on aikataulu. Kyllä meillä on tähän valmiudet!
Muutosta saa pelätä
Tuntuuko tämä kaikki epämukavalta? Hyvä, niin minustakin. Olen samaan aikaan ihastunut ajatukseen, että työaikojen seuranta palvelisi paremmin tapaani tehdä töitä, mutta samaan aikaan pelottaa: miten tämä toimii?
On siis täysin ok, jos muutos pelottaa. Me ihmiset olemme mukavuudenhaluisia, ja uudet asiat vievät meidät usein pois mukavuusalueeltamme. Siksi on hirvittävän tärkeää, että työpaikoilla puhutaan muutoksesta ja jokainen uskaltaa sanoa myös niistä asioista, jotka huolettavat.
Muutos on kuitenkin luvassa, joten parempi suhtautua siihen mahdollisuutena!
Mitä muuta työelämässä tapahtuu? 6/6 -kollektiivi pohtii ja haastaa työelämää uudessa kirjassaan Työelämän kapinalliset. Lue, miten työelämää muutetaan – vaikka sitten kahvihuone kerrallaan! Osta kirja omaksesi tästä.
Katri Manninen on yhteiskunnallisen vaikuttamisen ammattilainen, joka tuntee poliittisen järjestelmän niin päätöksentekijän kuin lobbarin näkökulmasta. Alun perin Hollolasta ponnistanut Katri on kerryttänyt osaamista mm. kokoomuksen päättäjille työskennellessään, opiskelijaliikkeen johdossa ja työmarkkinajärjestöjen palveluksessa.